MIELIKKI





Mielikkiä, Tapiolan eli Mehtolan emäntää, Tapion  vaimoa metsämiehet rukoilivat milteipä useammin kuin itse Tapiota. Hänen puoleensa käännyttiin varsinkin silloin, kun ei väijytty julmia petoja kuten karhua tai sutta vaan jäniksiä, lintuja ja oravia. Tällaista metsänriistaa kutsuttiin Emon viljaksi.

Mielikki metsän emäntä, metsän piika pikkarainen,
tuo tarkka Tapijon Tytti, Salokorven vaimo kaunis
käypi korvet kolkutellen, salot synkät sylkytellen.
Juoksuttele, juovuttele, lennättele, liuottele
miehen etsivän esillä, aina käyvän askelilla.
Saata sille saarekselle, josta saalis saatasihin.
Kukutas salo käkeä, soita metsä kanteloja
minun metsälle mennessän, korvelle kohottuani.
Mielly metsä, kostu korpi, lempihi, salo sininen,
minun metsälle mennessän, korvelle kohottuani.
Paista kuuna kuusen oksat, tähtenä petäjän oksat,
pane kuuset kukkapäihen, petäjät hopiapäihen.
Aukase Tapion aitta.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti