SALAPERÄISTÄ VÄKEÄ
Suomalaisilla haltijoilla ja jumalilla ei alkuaan ollut muotoa eikä sukupuolta. Ne lymysivät pilvissä, suhisivat puissa, myrskysivät merellä ja lepäilivät tyvenissä järvissä. Jokaisella kasvi- ja eläinlajilla, kivellä ja kannolla – kaikessa luonnossa olevalla oli oma suojelijansa, haltijansa, luojansa eli emuunsa, joka edusti rohkeutta ja hengenvoimaa. Jumalat hallitsivat maata, vettä ja ilmaa, mutta eivät ihmistä itseään. Esi-isämme kunnioittivat luontoa ja jumalat kunnioittivat heitä. Jumalia palvottiin juhlimalla ja samalla saatiin vaihtelua arkiseen aherrukseen. Pisimpään ja sitkeimmin palvottiin Ukkoa ja Tapiota – Karjalassa vielä 1800-luvun lopulla.
Kostu korpi, mielly mehtä, taivu ainonen Tapio,
metän Ukko Halliparta, ota kullat kullistasi, hopiaset housuistasi!
Hei, nimeni on Mamestra, Kupias, Kaappuna, Eunomia, Albovenosa, Märsiö, Autumnarius, Abietella, Jahnus, Myrrys, Eurinia, Hiilo jne. Kaikki salaperäiseen väkeen kuuluvat olennot ovat yksilöitä, joten niillä on myös omat nimet, joiden perustana on Suomen kansanperinteen sanasto ja luonnonvaraisten kasvien ja eläinten tieteelliset nimet.
Originally, the Finnish gods didn´t possess as specific form – they were
in everything. In the clouds, in the wind whispering to the trees, in a storm
at the sea or in the soothing calm of the lake. Each species of flora and
fauna, each rock and each stump of a tree had its own protector, a sprite, a
creator. They had the power to rule earth, water and air but not human beings.
The gods were the nature itself. Our ancestors venerated the nature and the
gods revered human beings. The sprites represent spiritual and mental spirits
and courage. Ukko and Tapio are legendary Finnish gods which have been revered
the most. People in Karelia still worshipped them very persistently in the late
19th century.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti