Metsänpeitossa

VULPES VULPES

Kettu on kansanperinteessä viekkauden ja kujeilevan mielen symboli. Ovelana pidettynä selviytyjänä se on ollut metsämiesten sankari ja turkillaan se sai sovittaa “pahat” tekonsa. Ketun vanha nimi on repo. Kettu on alun perin tarkoittanut nahkaa, jonka hankkimiseksi repoa pyydettiin. Muinaiset suomalaiset uskoivat, että revontulet syntyvät, kun kettu huiskii hankia hännällään. Tämä myyttinen tulikettu oli jokaisen metsästäjän haave- tuliketun kaataja saavuttaisi kaiken: onnen, vallan ja rikkauden.
Kettujen suvun emuu on Käreitär.

Käreitär, kulta vaimo!
Otas kullat kuppiisi, hopiat pikariisi.
Nämä on kuulut Ruotzin kullat.
Ketunpyytäjän rukous 1789

In Finnish folklore, the fox is considered as a symbol of a cunning and mischievous mind. Ancient hunters revered it for being a crafty and sly survivor and wanted its pelt to atone all its “wrongdoings”. The Finnish word for fox, ‘Kettu’, was derived from an archaic term for skin because the fox was hunted mostly for its hide. The fox was also known as ‘repo’. Finnish ancestors believed that aurorae were caused by a fox brushing its tail on the snow blanket. Thus, in Finnish, aurorae are called ‘revontulet’, literally ‘the fire of the fox’. This mythical firefox was every hunter’s dream – he who conquered the firefox would achieve everything: happiness, power and wealth. Käreitär is the ancestress of the fox in Finnish folklore.