Metsänpeitossa

SUOMALAISTEN JUMALTEN LUETTELO

Epäjumalat monet tässä
muinen palveltiin kaukan ja läsnä.
Näitä kumarsit hämäläiset
sekä miehet että naiset.
Tapio metsäst pyydykset soi
ja Ahti vedest kaloja toi.
Äenämöinen virret takoi.
Rahkoi kuun mustaks jakoi.
Liekkiö ruohot, juuret ja puut
hallitsi ja senkaltaiset muut.
Ilmarinen rauhan ja ilman tei
ja matkamiehet edesvei.
Turisas voiton antoi sodast.
Kratti murheen piti tavarast.
Tonttu huoneen menon hallitsi,
kuin piru monta villitsi.
Kapeet myös heiltä kuun söit.
Kalevanpojat niityt ja muut löit.
Vaan karjalaisten nämät olit
epäjumalat kuin he rukoilit:
Rongoteus ruista antoi.
Pellonpekko ohran kasvun soi.
Virankannos kauran kaitsi,
muutoin oltiin kaurast paitsi.
Ägräs herneet, pavut ja nauriit loi,
kaalit, liinat ja hamput edestoi.
Köndös huhdat ja pellot teki,
kun heidän epäuskons näki.

Ja kun kevätkylvö kylvettiin
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.
Sitten siellä paljon häpiää tehtiin
kuin sekä kuultiin että nähtiin.
Kun Rauni Ukon nainen härskyi,
jalosti vakka pohjasta pärskyi.

Se siis antoi ilman ja vedentulon.

Kekri se lisäs karjan kasvon.

Hiisi metsäläisistä toi voiton.

Veden emä vei kalat verkkoon.

Nyrkäs oravat antoi metsäs,

Hittavainen toi jänikset pensaast.

Eikö se kansa vimmattu ole,

joka näitä uskoo ja rukoilee.

Siihen piru ja synti veti heitä,

että he kumarsit ja uskoit näitä.

Kuolleiden hautoihin ruokaa vietiin,

jossa valitettiin, paruttiin ja itkettiin.

Menningäiset myös heidän uhrins sait,

koska lesket huolit ja nait.

Palveltiin myös paljon muuta,

kivet, kannot, tähdet ja kuuta.

Niin myös Pavin opin ala,

kumarrettiin julkisesti ja salaa

epälukuiset luontokappaleet,

Jumalan sijas kuin pyhyydet.

Ote Mikael Agricolan Psalttarin suomennoksesta vuodelta 1551